Masterclass-sessioita ja hopeakuulaa

LEAP 2018:sta täällä taas. Tällä kertaa käyn läpi keskiviikon ja perjantain mini masterclass -sessioiden antia.

Keskiviikon aluksi Abel Wang demosi ensin VSTS:n käyttöä DevOps-prosesissa. Työtilan sekä käännös- ja deploymentputken luontia esiteltiin parilla eri tavalla, automaattisemmin VSTS:n käyttöliittymän kautta ja toisaalta Yeomanin luomilla skriptellä. Sessio oli mielenkiintoinen, ja mukaan tarttui ihan hyviä tiedonmurusia. Esimerkiksi WhiteSource Bolt -laajennos voisi olla käyttökelpoinen lisä projektiin, jossa käytetään paljon ulkopuolisia open source -kirjastoja.

Keskiviikon toinen sessio aiheesta Azure Building Blocks olikin koko konferenssin ainoa suurempi pettymys. Aihe sinänsä olisi voinut olla näin kehittäjänäkökulmastakin ihan ok, ja esityksen pitäjä tunsi työkalun erittäin hyvin. Ikävä kyllä esitysmuotona oli neljän tunnin konfiguraatiosulkeiset, eli siis seurasimme kun asiantuntija kirjoitti JSON-muotoista konfiguraatiota ja ajoi sen ohjaamana ympäristöjä ylös. Älkää kertoko kenellekään, mutta lopulta karkasin paikalta etuajassa ehtiäkseni Seattlen flipperimuseoon ajoissa ennen sulkemisaika.

Perjantaiaamuna vuorossa oli esitys koneoppimisesta. Tässä oma ymmärryskykyni osoittautui aika lailla rajalliseksi, joten en ihan tältä pohjalta vielä lähde itseäni asiantuntijana kaupittelemaan. Esityksessä demottiin kuvantunnistusta ja pythonilla toteutettuja opetusskriptejä, mutta mieleen aiheesta jäi valitettavan vähän.

Konferenssin grande finale oli armoitetun autentikaatio- ja showmiehen, Vittorio Bertoccin ohjaama sukellus autentikaation maailmaan. Access tokenit ja refresh tokenit liikkuivat, Azure AD:ta kutsuttiin ja MSAL-kirjastoa käytettiin. Tämän session aikana tehtiin myös harjoitustehtäviä, joten osallistujista nekin, jotka eivät aiemmin olleet autentikaatiokirjastojen kanssa touhunneet, pääsivät asiaa testaamaan. Olen jo aiemmin joutunut mm. single sign on -tekniikkaa itselleni selvittämään, joten uutta asiaa tässä sessiossa ei juuri tullut. Tylsää ei silti varsinaisesti ollut, sillä pelkästään Bertoccin esiintymistä seuraa ihan mielellään.

Vapaa-aikaakin ehdin tosiaan viettää. Keskiviikkona lähdin piipahtamaan Seattlessa, ja siellä suuntasin suoraan flipperimuseoon 

img_20180124_164145

Museo oli pienehkö mutta hyvin viihtyisä. Lippu maksoi 15$, ja sillä sai pelata eri flippereitä rajoituksetta. Pari uusinta konetta tosin olivat maksullisia, mutta enpä niitä ihailemaan paikalle ollut mennytkään. Lämmin suositukseni tälle museolle! Muuten Seatlle jäi hyvin vähälle tutustumiselle, pimeys ja sateisuus eivät houkutelleet juuri kiertelemään. Juuri avattu Amazon Go -kauppakin jäi nyt näkemättä.

Seuraavassa postauksessa sitten vielä torstain luennoista sananen.